Olen nero! Ja vähän muutakin asiaa...

Ihan ensiksi täytyy kertoa tapauksesta, jonka johdosta tulin otsikossa ilmoittamaani tulokseen. On todella riemullista löytää itsestään näinkin positiivinen ulottuvuus! Vietin viikonlopun pääasiassa tutkien lehtikasoja, joita minulle on kertynyt valtaisat määrät. Yritän nimittäin vähentää vanhempia lehtiä, jotta vastaavasti uusia sopisi tilalle. Lauantaina veinkin kasan naistenlehtiä paperinkeräyslaatikkoon, ja mitäpä näinkään avatessani laatikon kannen - joku oli tuonut sinne ison pinon Me Naiset-lehtiä. Olin aivan haltioissani, sillä suurinta osaa niistä en ollut vielä lukenut. Joten kaappasin ne kaikki kainalooni ja kannoin sisälle - niitä on vähintään yhtä paljon kuin noita, jotka kippasin laatikkoon. Eli  yritykseni vähentää lehtiä ei sillä kertaa onnistunut. Toisaalta, minähän yritän vähentää niitä vanhempia lehtiä... Mutta varsinaiseen asiaan:  Järjesteltyäni aikani lehtipinoja tietysti viimein väsyin, ja päätin alkaa katsoa tv:tä. Otin siis käsiini sanomalehden, jonka avasin ensin tv-ohjelmien kohdalta. Hämmästyin todetessani, että televisiosta oli tulossa hiihtoa, ampumahiihtoa ja muita talviurheilulajeja. Siis toukokuun lopussa! Sitten huomasin, että ohjelmat olivatkin maaliskuulta. Menin lehti kädessäni naureskelemaan poikaystävälleni, että toimituksessa on sattunut virhe - ovat laittaneet lehteen vahingossa talven televisio-ohjelmat. Poikaystäväni ei juuri kommentoinut. Menin takaisin istumaan laiskanlinnaani ja jatkoin lehden selaamista. Hetkinen - virheitä täynnä olivat myös ne sivut, joissa kaikenlaiset huvittelupaikat, pubit, klubit, sun muut mainostavat tapahtumiaan. Ajattelin, että kyllä ihmiset nyt pettyvät, kun menevät muka katsomaan jonnekin jotain suosikkiaan, ja sitten siellä esiintyykin joku ihan kokonaan toinen. Hupaisaa oli sekin, että yhdellä sivulla oli laskiaispullien teko-ohje. Selasin lehteä yhä kiivaammin, ja huomasin, että väärä päivämäärä esiintyi sen joka ikisellä sivulla yläreunassa. Ja kaikki uutisetkin kertoivat talven tapahtumista. Lopulta käänsin etusivun esiin. "Ei voi olla totta, jopa etusivulla on virhe", ajattelin ihmeissäni, kun näin siinäkin tuon saman maaliskuun päivämäärän, talvisen kuvan ja jonkin talvisen uutisen. Nyt jo närkästyin - miten merkillistä huolimattomuutta lehden tekijöiltä! Hapuilin jo kännykkääni käsiini soittaakseni toimitukseen ja antaakseni tiukkasanaista palautetta sinne heille, samalla paapattaen poikaystävälleni, että pitääkö tällaisesta sekoilusta vielä maksaakin, kun sitten yhtäkkiä tajusin: Tämähän on vanha lehti. Tämä on maaliskuun lehti, jota minä tässä selailen. Ja tämän päivän lehti on sitten tuossa pöydällä, ihan lähellä minua. Tämän älynväläykseni jälkeen en voi muuta kuin todeta, että minun täytyy olla nero, kun oivalsin tuon asian. Joku minua tyhmempi olisi nimittäin ehtinyt soittaakin sinne lehden toimitukseen, ennen kuin olisi ymmärtänyt asioiden todellisen laidan. Eli kyllä minä taidan sittenkin olla erittäin viisas, kuten Katakin aina sanoo.
Mutta nyt  vilkaisu parvekkeelleni, jossa kevät on viimeinkin alkanut oikein toden teolla edetä:

Auringonkeltainen tuoli (joka tosin on ollut tuossa välillä talvellakin, kun olen partsilla istuskellut, mutta nyt se muutti parvekkeelle pysyvästi, tai ainakin kesän ajaksi) on kesäparvekkeen piristysruiske ja ikään kuin kokoaa nuo muut tavarat lämpöisellä värityksellään yhteen. Kuva on otettu eri kulmasta kuin aikaisempi, mutta kun katsotte tarkasti, voitte havaita oikealla antiikkisen sähkökirjoituskoneeni täsmälleen entisellä paikallaan, ja kyllä se turkoosi kylmäkallekin on siellä ihan koskemattomana, vaikka ei sitä tästä erotakaan. Tuolin lisäksi parvekkeelle on ilmestynyt toinenkin matto, siinä on kesäisiä kukkakuvioita, jotka eivät kylläkään taida tuossa näkyä, mutta uskokaa tai älkää, siellä ne ovat tuomassa kesäistä tunnelmaa. Ja mikäpä onkaan ilmestynyt karkkivärisen säilytyskorin eteen - joulukuusen jalka! Paitsi että se on kivasti kesäisen vihreä, se myös omalla tavallaan viestii kevään etenemisestä, tai oikeastaanhan nyt voidaan jo sanoa, että kesän tulemisesta. Jouluhan on siinä heti kesän ja syksyn jälkeen, eli eteenpäin ollaan menossa.
Joulukuusen jalalla on oma tarinansa. Se oli olohuoneessa näkyvällä paikalla ikkunan alla huhtikuun alkupuolelle asti, täsmälleen samassa paikassa, jossa joulukuusi nökötti jouluna. Kuusen raatsin heittää menemään viime joulun jälkeen poikkeuksellisen aikaisin - päätin kerrankin vaalia perinteitä, ja otin sen jalastaan jo Nuutin päivänä. Ennätykseni joulukuusen pidon suhteen on muuten helmikuun alku, joitakin vuosia sitten. Niin, kuusi siis lähti, mutta jalka jäi paikalleen huhtikuulle asti kunnes havaitsin huomaamaan, että sen voisi pestä ja laittaa kaappiin, ja vein sen tätä toimenpideketjua varten kylppäriin. Sinne se sitten unohtuikin, eikä tullut pestyä, ja itse asiassa vasta tuota kuvaa ottaessani huomasin, että poikaystäväni oli juuri siirtänyt sen parvekkeelle, liekö jotenkin häirinnyt siellä kylppärissä. Tämä siirtymä kylppäristä parvekkeelle oli tapahtunut juuri ennen kuvan ottamista viime viikonloppuna, koska kun otin tuota kuvaa, niin ajattelin, että justiinsahan se oli siellä kylppärissä. Saapa nähdä, jääkö se tuohon, vai siirtyykö kesän aikana jonnekin muualle. Tätä kenties tarkoitetaan sillä sanonnalla, kun mainitaan jostain kodin tarvikkeesta tai huonekalusta että "se etsii vielä paikkaansa". Kuusen jalka siis lähti olohuoneesta, mutta eipä hätää, joulutunnelma viipyy siellä vielä. Jouluverhot ovat olleet olohuoneen ikkunassa vuoden 2008 joulusta saakka, eli kolme joulua, ja siis yhtäjaksoisesti. Eli tässäpä jouluvinkki: Jätä jouluverhot ikkunaan, niin niitä ei tarvitse olla joka joulu vaihtamassa.

Katsokaa, kuinka kauniisti punaiset verhot kimaltelevat näin kesän kynnykselläkin! Niissä on eräänlaista jouluhilettä, jota löytyy myös ikkunasta ja lattialtakin, koska se vähän karisee, kun verhoja liikuttaa. Oikealla näkyy osa toisista jouluverhoista, ne on siis aseteltu näiden punaisten sivuille, ja niissä on kauniita jouluisia vihreän, punaisen ja sinisen sävyjä.
Mutta se sisustuksesta tällä kertaa. Lopuksi esittelen vaelluskenkäni, jotka löysin tänään kirpputorilta. Tavoittelin jotain edes pikkuisen samanhenkistä kuin Katan vaelluskengissä - ehkäpä onnistuinkin ripauksen verran. Ajattelin, että kun Katan kengät kopisevat kivasti niillä laudankappaleilla astellessamme, niin minun kenkäni puolestaan tirisevät hauskasti, jos horjahdan niiltä laudoilta ja jalka uppoaa suohon. Kas tässä:
      

Kenkiä on (muistaakseni) kaksi, ja otin ensin kuvan, jossa on molemmat, mutta nyt en löydä sitä kuvaa. Mutta tässä toinen kuva, yksityiskohta kengästä: kukkakoristeet - mielestäni sopiva aihe luontoretkelle. Koskas lähdetään ja minne? Esittelen myöhemmin molemmat kengät, kunhan löydän kuvan, tai sitten otan uuden.
Tässä kaikki tällä kertaa. Tämän kirjoitti Sini.                                                                                                                                                                  

5 naista autiolle saarelle

Minulta särkyi pöytäkoneestani näyttö ja en siksi ole pystynyt kirjoittelemaan. Nyt minulla on käytössäni poikaystäväni kannettava ja tässä hiiri temppuilee.
Sini, oikeestaan on hyvä, että joitakin kommentteja on tuplasti, koska kertaus on opintojen äiti.

Nimeän tähän nyt 5 naista autiolle saarelle, vuodeksihan se taisi olla.
Maija Vilkkumaan olisin ehdottomasti laittanut minäkin, samoin nuo muutkin mainitsemasi joutavat sinne.   Eli siis tässä lista:
Huvilan&Huussin juontajapari,  en tiedä heidän nimiään, mutta heidät valitsin, koska he lässyttävät ohjelmassaan niin paljon, enkä jaksa kuunnella enää sitä lässytystä. He voisivat siellä sisustaa saarta ja valmistaa ruokaa toisille. Voisivat vaikka onkia siellä kalaa ja paistaa nuotiolla.
Marita Taavitsainen, koska hän on niin tekopirteä. Hän voisi pitää kasvojumppaa toisille.
Laura Voutilainen, en pidä hänen äänestään ja  hänellä on typeriä lauluja. Hän voisi mennä vaihteeksi saarelle viihdyttämään noita toisia. Tässä pätkä yhdestä laulusta:
 ................................
Tämä peli siltä näyttää
Että käyttää tahdot muita vaan
Ensin tulee kiintymys
Korkeampi jännitys
Ja vaarallinen yllätys
Se on vaan liian vaarallinen yllätys............


Nyt unohdin sen viidennen, mutta laitan sen sitten, kun listaan ne 5 miestä sinne toiselle saarelle
-Kata- 

....jatkan tähän.

Helena Lindgren, olisi se viides. Hän voisi tehdä siellä itsestään kirjan, jonka aihe olisi, kuinka hän hoitaa kauneuttaan autiolla saarella.


Ja miehet sitten:


Tauski Peltonen, hän voisi kiikaroida viereiseltä saarelta ja ihailla sieltä naiskauneutta.
Timo T. A, Mikkonen, hänen kuuluisi ehdottomasti myös mennä saarelle.
Munamies, viihdyttäisi heitä Pomppufiilis laulullaan yötä päivää.
Muita en nyt keksi, nämäkin olivat kovan mietinnän tulos.

-Kata-

Täällä taas! Ja Autiosaari-teema jatkuu...

Tapahtui sellainen ikävä asia, joka haastoi meidät, tämän blogin bloggaajat, pohtimaan kaiken tarkoitusta - kannattaako jatkaa tätä bloggausta, jos korkeammat voimat ovat asiaa vastaan? Edellinen postaus, tuo verraton sisustusvinkkini, - jonka alunperin laitoin blogiimme parisen viikkoa sitten - nimittäin katosi yhtäkkiä jonnekin kuin maan nielemänä. Samalla hävisi kommentteja useista muista kirjoituksistamme. Jälkikäteen kirjoittelin joihinkin teksteihin kommenttejani, ehkä ne ovat siellä, ehkä eivät..... Joo, tässä välissä kävinkin kurkistamassa kommentteja, ja nyt on käynyt niin, että samalla kun sain palautetuksi tuon sisustusvinkkini takaisin, ilmestyivät kaikki kadonneet kommentitkin takaisin, yritin poistaa noita myöhemmin lisäämiäni, mutta en tiedä onnistuinko, joten joissakin saattaa olla minun sama kommenttini kaksi kertaa, vähän eri sanoin kirjoitettuna, tai sitten ei. Niin, tulimme lopulta siihen tulokseen, että jatkamme tätä bloggailua silkkaa jääräpäisyyttämme! Sillä ehkä vika ei sittenkään ollut meissä, vaan itse systeemissä, kuulimme näet että bloggerissa monille muillekin oli käynyt tuona samana päivänä samoin, eli tekstit ja kommentteja hävinneet taivaan tuuliin. Ne muuten löytyivät hallintapaneelista, tiedoksi kaikille joille kävi samoin.
Mutta sitten ikävistä asioista vähemmän ikäviin! (Huh, kun meinasin ihan masentua tuota äskeistä kirjoittaessani, siis mitä jos sama tapahtuu uudestaan, esimerkiksi tämän kirjoitettuani, todella lohduton visio! Meneekö tämäkin hyvä työ hukkaan...ei, nyt ajattelen positiivisesti!) Ystävämme Riikka on kivasti kommentoinut juttujamme, tekipä hän oman Autiosaari-listankin, se löytyy 27.4. kirjoittamani Tänään on ihana päivä!-postauksen kommenteista. Ja minä huomasin jo ennen tuota Riikan tekemää listaa, että omassani on hieman lisättävää, se on nimittäin aika lailla ulkomaalaispainotteinen. Kotimaisuusastetta lisätäkseni ottaisin vielä nämäkin miehet autiolle saarelle, noiden 20:n aikaisemmin mainitun muassa:
21. Negativen Jonne Aaron. Koska hän on söpö.
22. Uniklubin Jussi. Koska hän on söpö.
23. Näyttelijä Jasper Pääkkönen. Koska hänellä on kauniit silmät ja hän on muutenkin söpö.
24. Salkkareiden Niko. Koska hän on söpö.
Muita suomalaisia ei nyt tähän hätään tule mieleen, mutta jatkan vielä listaa:
25. Enrique Iglesias. Koska hän on söpö. En käsitä, miten saatoin unohtaa hänet alkuperäisestä listastani! Katsokaapa Enriquen musavideoita, hän näyttää aina niin elämäänsä tyytymättömältä, vaikka on varmasti rahaa ja naisiakin olisi vaikka muille jakaa. Usein E. vaeltelee jossain käytävillä, naiset kiehnäävät kyljissä kiinni, mutta E. vain koittaa epätoivoisesti tavoitella jotain tiettyä naista (onkohan se tämä pingis-pongis-pöytätenniksen-vai minkä lie- pelaaja, Annakos hänen nimensä oli?). Enriquelle olisi rauhoittavaa vaihtelua päästä vähän rentoutumaan autiolle saarelle, jospa tuo huolestunut ilme hänen kasvoiltaan katoaisi edes hetkeksi. Ja samalla hän voisi opettaa minulle espanjaa, koska se on ihanan kuuloinen kieli, enkä osaa espanjaksi muuta kuin tilata yhden kaljan itselleni: "Uno serveras para mi, por favor!" (ehkä tuokin meni väärin, mutta sinnepäin). Ehkä saariseikkailumme jälkeen osaisin tilata itselleni kaksi kaljaa, tai vielä parempi, siideriä, sillä en pidä oluen mausta.
26. Axl Rose. Koska hän on söpö, tai on ainakin ollut. Usko tai älä, Riikka, mutta tämän puutoksen huomasin jo ennen kun luin sinun listasi. Axl voisi tulla minunkin mukaani tuona nuorempana versiona, sillä en ole hänen nykyistä versiotaan nähnytkään, enkä siten voi olla varma, pitäisinkö siitä. Ne kammottavat pyöräilyhousut ja skottihameet Axl kyllä saisi jättää kotiin, ja laittaa päälleen ne valkoiset farkut jotka hänellä on Paradise City-live-videossa, ja samoin sen takin hän voisi laittaa päälleen ja ne bootsit jalkaansa, koska niissä hän näyttää todella hemaisevalta.
27. Johnny Depp. Koska hän on söpö. Järkyttävää kyllä, muistin Johnnyn vasta lukiessani Riikan listaa.
28. Brad Pitt. Koska hän on söpö. Bradin muistin saman tien kun muistin Johnnynkin. Kaikki näiden kahden katsomani elokuvat ovat hyviä, ja heitähän katselisi mielellään vaikka tylsemmissäkin leffoissa. Vaikka sellaisissa hieman arveluttavissakin...tuota...kikati kikati...
29.-30. Laitetaan tähän vielä että Ashton Kutcher ja Ashton Kutcher, kun en nyt näin äkkiä ajatellen muutakaan keksi. Ja tätähän valintaa ei tarvinne perustella. Olisihan noita soveliaita miehiä varmasti vaikka parikin laivalastillista, mutta päätän listani lopullisesti tähän. Tulkoot  loput perässä vaikka kirkkoveneellä soutaen, tai sitten niillä laivoilla, joka tapauksessani en heitä enää listaile. (Ellen sitten muista jotakuta, joka on ihan pakko mainita!)
Mutta nyt seuraa uusi haaste Katalle, ja kun Riikkakin on niin innokas listailemaan, niin halutessaan hänkin voi tähän osallistua, eli Riikka, jos haluat tehdä oman listan, laita se tähän kommentiksi:  Nimeä vähintään 5 naista, jotka lähettäisit autiolle saarelle vähintään vuodeksi, ja perustele valintasi. Itsesi ei tarvitse lähteä mukaan. Nämä naiset saisivat selviytyä saarella ihan omin nokkineen, pääasia, että he pysyisivät poissa sinun näköpiiristäsi ja kaikista tiedotusvälineistä. Voit listata näiden viiden lisäksi myös valinnaisen määrän miehiä, jotka lähettäisit toiselle autiolle saarelle. Itse en nyt ainakaan vielä jaksa.
Tässä minun listani sekalaisessa ärsytysjärjestyksessä:
1. Kirjailija, matkustaja Anna-Leena Härkönen.  Koska olen väsynyt häneen. Hän käy kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä, mutta ei sitten ilmeisesti koskaan edes käy mielessä, että sen kameran ohikin voi kävellä? - Ei, A-L.pysähtyy lasi kädessään (Silloin kun sitä lasia ei ole, tulee ihan hätääntynyt olo, että missä se on? Onko joku juonut A-L:n juoman? Ei, se on varmaan jossain siinä ihan lähellä, rajattuna kuvasta pois), ottaa leveän hymyn - RÄPS- ja kertoo joko minne aikoo seuraavaksi matkustaa, tai vaihtoehtoisesti mistä matkustamasta on juuri tullut. Mihin me tarvitsemme tuota tietoa? No, nyt hän voisi matkustaa vaikka sille autiolle saarelle. Ja siellä on sitten kaikenlaisia pörriäisiä ja muutenkin erittäin epämukavat olosuhteet, joten tämä olisi terveellistä elämysmatkailua kyseiselle henkilölle, joka kutsuu itseään kosmopoliitiksi, mutta jonka yksi kärpänen saa kirkumaan kauhusta. Ennen lähtöään A-L. voisi teettää itsestään pahvikuvia, joissa olisi luonnollisesti tuo käsi koukussa ja lasi siinä kädessä, ja toimittaa näitä kaikkiin mahdollisiin kissanristiäispaikkoihin seisoskelemaan. Sitten hän voisi teettää paperisia mekkoja, joissa on sellaiset sakarat niin kuin paperinukkien vaatteissa, näitä voisi sitten toimittaja ripustella pahvikuviin, niin että joka kuvassa olisi eri mekko päällä, ja keksiä sitten kuvien alle A-L:n sanomaksi jotain ihan kokonaan uudenlaisia, yllättäviä repliikkejä. Esimerkiksi "En ole viime aikoina matkustanut yhtään mihinkään, pysynyt vain koko ajan samassa paikassa" tai "En aio matkustaa minnekään ainakaan vuoteen".
2. Julkkis Vappu Pimiä. Koska olen väsynyt häneen. Tässäpä toinen henkilö, jonka puuttuminen lehden kissanristiäispalstalta saa aikaan epävarman olon ja paniikinomaisia ajatuksia tyyliin: "Mitäs nyt on tapahtumassa, kun ei Vappu ole paikalla? Onko loppumme lähellä?  Missä hän on, jos ei ole täällä missään näistä kuvista? Kyllähän hänen täytyy olla paikalla! Mutta miksi ei kuvaa ole otettu..." jne. Joten oloni on paljon turvallisempi, kun tiedän missä hän on, eli siellä autiolla saarella.
3. Kiljuja Maija Vilkkumaa. Koska hänellä on aivan karmea lauluääni. En halua kuulla sitä, joten sinne saarelle vaan, ja siellä opettelet sitten laulamaan ihan eri äänellä.
4. Tunnelmoija Jippu. Koska hän tuntuu suorastaan epäinhimillisen henkevältä. Noin runollista henkilöä ei voi olla olemassakaan, joten Jipun on pakko olla kuvitteellinen hahmo, jota joku toinen esittää. Olen varma, että jos joku kysyisi Jipulta, onko hänellä mahdollisesti jonkinlainen ruuansulatusjärjestelmä, hän kiistäisi asian jyrkästi, saattaisipa haastaa oikeuteenkin noin rahvaanomaisia oletuksia esittävän henkilön. Aution saaren karut olosuhteet olisivat omiaan palauttamaan tällaisen hahmon todellisuuteen.
5.-6. Miljonääriäidit Maria ja Nina. Heillähän oli tämä tosi tv-sarja, jossa he shoppailivat ja välillä olivat shoppailevinaan. Heille olisi kivaa vaihtelua olla välillä vähän vähemmän ylellisessä ympäristössä. Jospa se ruuasta valittaminenkin nälkäänäkevien hyväntekeväisyyskutsuilla loppuisi, kun he joutuisivat pyydystämään, nylkemään ja valmistamaan ruokansa ihan itse.
Olisihan noita naisia varmaan useampikin laivalastillinen, mutta en viitsi enää vaivata päätäni tälla aiheella.
Odotan mielenkiinnolla Katan (pakollista) ja Riikan (mahdollista) listaa.
Näihin tunnelmiin!      Tämän kirjoitti Sini.



                                                                                                                                                           

Sinin sisustusvinkki

Tarkkaavaisimmat teistä lukijoista (joita taitaa olla peräti 2 kpl, Kata ja Irmeli) varmaan jo huomasivatkin, että tässä huushollissa on taas digikamera, kun otin tuon kuvan parvekkeeltani. Eli poikaystäväni on taas maisemissa. Yöllä 8.-9.5. heräsin kun kännykkäni soi, ja hänhän siellä oli, pyytämässä että menisin avaamaan alaoven, kun en ole antanut hänelle vielä omaa avainta. Kyllä mietiskely on rankkaa puuhaa - kuten aina ennenkin, häntä nukuttaa ihan kamalasti. Tälläkin hetkellä hän nukkuu.  Mutta tässä sisustusvinkkini:




Onko sinulla pimentävä rullaverho? Et tarvitse sitä, kun korvaat sen vanhalla täkillä, (eli peitolla) kuten minä teen ja kuten kuvassa näkyy. Täkki on helppo kiinnittää verhojen tapaan varsinaisten verhojen päälle, paljon helpompi kuin mitä rullaverho olisi asentaa paikalleen. Tällä tavoin vanha täkki saa mukavasti lisää käyttöaikaa, eikä sitä tarvitse heittää pois.

Katsokaa, kuinka kauniisti auringon valo siivilöityy täkin läpi. Ja pimentävä rullaverho on nurkassa aivan tarpeettomana, tässä tapauksessa on ollut siinä jo parisen vuotta. Eli sitä ei todellakaan tarvita.                         Tämän kirjoitti Sini.