...on elämä ollut viime aikoina. On ollut pääsiäistä, syntymäpäiviä, häitä ja vappua. Ensi viikonloppuna on sitten äitienpäiväkin. Kerron nyt aluksi viikonlopusta. Perjantaina en mennyt töihin ollenkaan, koska oli prinssi Williamin ja Katen häät, ja halusin seurata niitä televisiosta ihan alusta asti. Vielä torstaina mietin, minkä selityksen keksisin pomolleni, ja aioin soittaa perjantaiaamuna hänelle ja ilmoittautua sairaaksi. Mutta perjantaiaamuna olin niin innoissani häistä, että unohdin koko jutun. Pikkuisen eilen illalla ja tänä aamuna jännitti, kun pohdin, mitä sanoisin, ja mitä pomo sanoisi, mutta hänpä ei kysellytkään mitään - liekö ollut itsekin vielä niin pää pyörällä häistä ja vapusta, ettei muistanut, ja sehän oli pelkästään hauskaa. Yleensäkin maanantait ovat minusta aina kivoja, kun uusi työviikko alkaa. Perjantai meni siis häähumussa, istuin television ääressä suurimman osan päivää. Luin häistä netistäkin kaiken mahdollisen, ja lauantaina ostin Ilta-Sanomat jossa oli myös paljon hääasiaa. Ihana tapaus! Mietin, kummanko valitsisin, jos pitäisi ottaa joko William (siis jos hän ei olisikaan nyt mennyt naimisiin, vaan kuljeskelisi vapaana etsien itselleen tyttöystävää) tai Harry, mutta en osannut päättää. Harry on muuten tosi huomaavainen, kun oli päättänyt tarjota pekonivoileipiä juhlien jälkeisenä aamuna niille, jotka ovat jaksaneet bailata aamuun asti. On taatusti ollut iso työ käristellä pekonia ja tehdä niitä voileipiä niinkin suurelle vierasjoukolle - toivottavasti hänellä on ollut siinä edes joku apunaan. Lauantai-iltana sain itsestäni irti jotain todella ihmeellistä: Siivosin koko kotini, eikä siihen mennyt kuin muutama tunti! Jopa sohvapöydän siivoaminenkin sisältyi tuohon aikaan. Tein sellaisen yleissiivouksen, että päällepäin ainakin kaikki näyttää (tai näytti) siistiltä, mutta kaapit jätin rauhaan, enkä joka nurkkaa alkanut nuohoamaan. Siivousinspiraatio sai kimmokkeen siitä, että ystäväni Tiina oli tulossa kylään vappuaattoiltana perheen miespuolisen jäsenen kanssa. Viimeksi mainittu on oikein mukava ihminen, mutta aika harvapuheinen, joten häneen on hieman vaikea saada kontaktia. Mutta oli kuitenkin kiva, että hänkin tuli käymään. Mukanaan tämä parivaljakko toi limsaa, siideriä, munkkeja, suklaakeksejä, juustonaksuja ja ilmapalloja. Se oli hyvä, sillä olin itse tullut syöneeksi donitsipaketillisen, jonka ostin alunperin tätä vierailua varten. Munkit täytyi vain lämmittää uunissa ja sen jälkeen pyöritellä sokerissa, ja olivat sitten aivan kuin vastapaistettuja - ihanan makuisia, ja sisällä oli vadelmahilloa. Näitä kuulemma löytää kauppojen pakastealtaista, en ole niitä itse koskaan ostanut, mutta tämän jälkeen varmasti ostan! Ensin juotiin siis limsaa ja kahvia munkkien ja keksien kera. Sitten seurueemme mieshenkilö halusi katsoa televisiosta jääkiekkoa, ja T. ja minä saimme jutella rauhassa sekä siirtyä pikkuhiljaa siiderien ja juustonaksujen pariin. Mieshenkilö ei juonut alkoholia, sillä hän oli autolla, mutta me joimme Rainbow vadelma carambola kevytsiideriä, kaksi tölkkiä kumpikin, ja siinä olikin aivan tarpeeksi alkoholia meille. En muuten koskaan juo alkoholia niin paljon, että tulisin humalaan, sillä siitä voi seurata kaikenlaisia ei-toivottuja lieveilmiöitä. Pienessä huppelissa on kyllä joskus hauska olla, ja minähän tulen pieneen huppeliin jo kahdesta siideristä. Mutta ne jotka haluavat, saavat minun puolestani juoda niin paljon kuin jaksavat, sekä vappuna, että muina juhlapäivinä, tai vaikkapa arkena, jos tuntuu siltä, että tahtovat näin arkea juhlistaa. Ainoa huono puoli vierailussa oli se, että ilmapalloja ei voinut puhaltaa, yritimme kyllä, mutta ne kaikki pamahtivat rikki. T. sanoi, että ne ovat ehkä haurastuneet ajan myötä, koska ne on ostettu jo vuosi tai pari sitten. Vieraani lähtivät myöhään illalla, ja sitten minä katsoin televisiosta elokuvia sekä muutaman jakson Lostin toiselta tuotantokaudelta.
Siinäpä aika vierähtikin niin, että oli jo aamuyö ennen kuin menin nukkumaan, ja niinpä nukuinkin vappupäivänä iltapäivälle asti. Sitten soitin Katalle (kännykkäni siis toimii taas!) ja kohtapa hän tulikin poikaystävänsä autolla hakemaan minut heidän luokseen. Kata oli tehnyt aivan fantastisen makuista simaa, munkkeja ja tortilloja, ja niitä sitten söimme. Kata esitteli puutarhassaan orastavia kasveja - sanoin hänelle, että hänen kannattaisi osallistua kesällä johonkin Suomen kaunein puutarha-kilpailuun, muistelen kuulleeni, että sellaisiakin järjestetään. Kata esitteli minulle myös upeita mosaiikkitöitään, joita hän aikoo myydä. Kata toi minut kotiinkin poikaystävänsä autolla. Omaa autoahan hänellä ei ole, koska hän vastustaa autoilua, ja ajelee normaalisti polkupyörällä. Joskus hän on vienyt minut polkupyöränsäkin kyydissä kotiin, tai hakenut pyörällään minut heille. Illalla sitten päätin selata tämän meidän blogimme ihan alusta asti läpi, koska minulle oli jäänyt tunne, etten ole muistanut kaikkia Katan juttuja kommentoida, ja katsoin siltäkin varalta, että omissa jutuissani olisi vielä jotain tarkennettavaa. Ja tässäpä katsaus tähän astiseen (Lupaan jatkossa kommentoida aikaisemmin, ettei tällaista katsausta tarvitse tehdä enää uudestaan):
- Ihan ensimmäisessä postauksessamme Kata kertoo: Minua masentaa erinäiset oudot asiat, serkkuni Sini tietää kyllä mitkä. Yritin kovasti miettiä, että mitähän nämä asiat oikein ovat, mutta ei tule mitään mieleen, joten Kata, selventäisitkö tätä asiaa, en minä kyllä tiedä tai muista mitä ne oikein ovat.
-Pentti A., kuka sitten oletkin, tahdon kiittää sinua kommentistasi, jossa kehuit Katan ottamaa valokuvaa pihansa japanilaisasetelmasta. Olen mielipiteestäsi täsmälleen samaa mieltä kuin sinäkin.
-Kutsut, joiden valmistelemiseen Kata on nähnyt todella paljon vaivaa, ovat poikaystäväni poissaolosta johtuen vieläkin pitämättä. Odotan innolla noita kutsuja, ja toivottavasti sinulle Kata ei ole tullut kovin paha mieli siitä, että emme ole vielä päässeet maisteleman noita ihania ruokia sekä pelaamaan lautapelejä.
-Luontoretki, johon minutkin on kutsuttu mukaan, ja jota varten minulle on varattu useampikin hyönteishattu -en ole muistanut kysyä, miten tämän luontoretken suunnittelu on edennyt, ja koska se retki oikein on? Käsittääkseni Kata aikoo tehdä sitä ennen - en muista, mikä olikaan ajankohta - jonkin toisen luontoretken, ja ottaa siellä valokuvia, mutta sinne en ole lähdössä. Eli odottelemme innoissamme, että saamme kuulla tämän retken antia sekä sanoin että kuvin tässä blogissa.
-Unohdin kehua Katan ottamaa kuvaa lentokoneesta, tai siinähän oli jokin ilotulitusraketti (kai) hangella, mutta kyllä olit taas, Kata, onnistunut tosi kivasti soveltamaan tätä aihetta. Jos ei tietäisi, voisi todellakin luulla siinä olevan lentokoneen pilvissä lentelemässä.
-21.4. Kata on tosi hienosti kommentissa kertonut pääsiäisaamun auringosta. Ja lähdekin on siinä mainittu, niin ettei Kata ole ottamassa kunniaa tuosta tietoiskusta omalle kontolleen. Tässä käy ilmi, miten perinteikäs Kata on, ja tietää paljon perinneasioista ja vuotuisesta ajantiedosta.
-22.4. Kata höpisee Päivän nasu-kuvansa ohessa, että olisi muka tyhmä. Ei hän oikeasti ole lainkaan tyhmä, kuten sanottu, minäkin luen monesti jotain sanoja ja lauseita väärin, teen näistä erikseen pienen postauksen ensi kerralla.
-Pääsiäspiparit. Kun kerroin Janskun 24.4. olleista synttäreistä, unohdin mainita, että Kata oli ottanut sinne leipomiaan pipareita mukaan, ja nehän tietysti maistuivat kaikille. Kata varmasti muistaa, että minähän pidin viime kesänä pikkujoulut jo heinäkuussa, eräänä lämpimänä iltapäivänä. Tähän tunnelmaan minut viritti keittiön kaapin perukoilta löytynyt pussillinen pipareita, jotka olivat unohtuneet sinne edelliseltä joululta. Joten heti kun löysin nuo, soitin pari puhelua, ja kohtapa meitä olikin iloinen, vaikkakin harvalukuinen joukko juomassa piparkakkukahveja tunnelmallisen joulumusiikin säestämänä. Piparit eivät olleet ollenkaan pilaantuneita, mutta ne olivat menneet aika mauttomiksi - emme kuitenkaan antaneet sen häiritä pikkujoulutunnelmaa.
-Janskun synttäreistä unohdin mainita, että siinä esiintyy kaksi muutakin tyttöä omasta pyynnöstään eri nimillä kuin mitä he oikeasti ovat, mutta en paljasta keitä nuo kaksi ovat. Ja lahjoista vielä, minä ostin myös Janskulle Hello Kitty-sukat, ja Kata luontoihmisenä antoi hänelle jotkut sammalenvihreät (itse sanoi, että värisävy oli nimenomaan juuri tuo) sukat, en ole varma ostiko hän ne, vai kierrättikö omansa, olen nimittäin nähnyt hänellä itselläänkin täsmälleen samanlaiset.
-Kata kysyi aloitteestani, joka otettiin esille työpaikkamme infotilaisuudessa, olen siitä jo hänelle kertonut, mutta en ole vieläkään saanut kirjoitettua tänne, niin paljonkin kuin tuo aloite, tai pikemminkin se, mihin lopputulokseen aloitteeni johti, rassaa mieltäni aina kun menen työpaikkamme naistenhuoneeseen. Kyllä, meillä todellakin nyt on se kaipaamani naistenhuone, mutta silti asia ei mennyt niin kuin toivoin, pikemminkin päinvastoin. Kerron tästäkin ensi kerralla.
-Katan miesvalinnat autiolle saarelle. Olen ollut hajamielinen tai sitten kiireinen, mutta en ole kommentoinut niitä vielä lainkaan. Katsokaa kyseistä kohtaa, kommentoin Katan valintoja ensi kerralla.
Siinäpä noita jo tulikin. Jos vain ehdin, niin postaan noista rästiinjääneistä asioista huomenna. Ja kerron myös koirastani, joka oli minulla vähän aikaa, mutta eipä ole enää. Kata ja pari muutakin henkilöä tästä jo tietävät, ja tässä yhteydessä haluankin kiittää teitä lohdutuksesta. Ja eihän sitä tiedä, vaikka saisin tuon koiran sittenkin vielä takaisin. Siis myöhemmin tuokin tapaus käsittelyssä. Ja Kata, kunhan olet saanut ne mosaiikkityösi tehtyä, niin postailehan sinäkin taas vuorostasi. Tämän kirjotti Sini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti