Olen nero! Ja vähän muutakin asiaa...

Ihan ensiksi täytyy kertoa tapauksesta, jonka johdosta tulin otsikossa ilmoittamaani tulokseen. On todella riemullista löytää itsestään näinkin positiivinen ulottuvuus! Vietin viikonlopun pääasiassa tutkien lehtikasoja, joita minulle on kertynyt valtaisat määrät. Yritän nimittäin vähentää vanhempia lehtiä, jotta vastaavasti uusia sopisi tilalle. Lauantaina veinkin kasan naistenlehtiä paperinkeräyslaatikkoon, ja mitäpä näinkään avatessani laatikon kannen - joku oli tuonut sinne ison pinon Me Naiset-lehtiä. Olin aivan haltioissani, sillä suurinta osaa niistä en ollut vielä lukenut. Joten kaappasin ne kaikki kainalooni ja kannoin sisälle - niitä on vähintään yhtä paljon kuin noita, jotka kippasin laatikkoon. Eli  yritykseni vähentää lehtiä ei sillä kertaa onnistunut. Toisaalta, minähän yritän vähentää niitä vanhempia lehtiä... Mutta varsinaiseen asiaan:  Järjesteltyäni aikani lehtipinoja tietysti viimein väsyin, ja päätin alkaa katsoa tv:tä. Otin siis käsiini sanomalehden, jonka avasin ensin tv-ohjelmien kohdalta. Hämmästyin todetessani, että televisiosta oli tulossa hiihtoa, ampumahiihtoa ja muita talviurheilulajeja. Siis toukokuun lopussa! Sitten huomasin, että ohjelmat olivatkin maaliskuulta. Menin lehti kädessäni naureskelemaan poikaystävälleni, että toimituksessa on sattunut virhe - ovat laittaneet lehteen vahingossa talven televisio-ohjelmat. Poikaystäväni ei juuri kommentoinut. Menin takaisin istumaan laiskanlinnaani ja jatkoin lehden selaamista. Hetkinen - virheitä täynnä olivat myös ne sivut, joissa kaikenlaiset huvittelupaikat, pubit, klubit, sun muut mainostavat tapahtumiaan. Ajattelin, että kyllä ihmiset nyt pettyvät, kun menevät muka katsomaan jonnekin jotain suosikkiaan, ja sitten siellä esiintyykin joku ihan kokonaan toinen. Hupaisaa oli sekin, että yhdellä sivulla oli laskiaispullien teko-ohje. Selasin lehteä yhä kiivaammin, ja huomasin, että väärä päivämäärä esiintyi sen joka ikisellä sivulla yläreunassa. Ja kaikki uutisetkin kertoivat talven tapahtumista. Lopulta käänsin etusivun esiin. "Ei voi olla totta, jopa etusivulla on virhe", ajattelin ihmeissäni, kun näin siinäkin tuon saman maaliskuun päivämäärän, talvisen kuvan ja jonkin talvisen uutisen. Nyt jo närkästyin - miten merkillistä huolimattomuutta lehden tekijöiltä! Hapuilin jo kännykkääni käsiini soittaakseni toimitukseen ja antaakseni tiukkasanaista palautetta sinne heille, samalla paapattaen poikaystävälleni, että pitääkö tällaisesta sekoilusta vielä maksaakin, kun sitten yhtäkkiä tajusin: Tämähän on vanha lehti. Tämä on maaliskuun lehti, jota minä tässä selailen. Ja tämän päivän lehti on sitten tuossa pöydällä, ihan lähellä minua. Tämän älynväläykseni jälkeen en voi muuta kuin todeta, että minun täytyy olla nero, kun oivalsin tuon asian. Joku minua tyhmempi olisi nimittäin ehtinyt soittaakin sinne lehden toimitukseen, ennen kuin olisi ymmärtänyt asioiden todellisen laidan. Eli kyllä minä taidan sittenkin olla erittäin viisas, kuten Katakin aina sanoo.
Mutta nyt  vilkaisu parvekkeelleni, jossa kevät on viimeinkin alkanut oikein toden teolla edetä:

Auringonkeltainen tuoli (joka tosin on ollut tuossa välillä talvellakin, kun olen partsilla istuskellut, mutta nyt se muutti parvekkeelle pysyvästi, tai ainakin kesän ajaksi) on kesäparvekkeen piristysruiske ja ikään kuin kokoaa nuo muut tavarat lämpöisellä värityksellään yhteen. Kuva on otettu eri kulmasta kuin aikaisempi, mutta kun katsotte tarkasti, voitte havaita oikealla antiikkisen sähkökirjoituskoneeni täsmälleen entisellä paikallaan, ja kyllä se turkoosi kylmäkallekin on siellä ihan koskemattomana, vaikka ei sitä tästä erotakaan. Tuolin lisäksi parvekkeelle on ilmestynyt toinenkin matto, siinä on kesäisiä kukkakuvioita, jotka eivät kylläkään taida tuossa näkyä, mutta uskokaa tai älkää, siellä ne ovat tuomassa kesäistä tunnelmaa. Ja mikäpä onkaan ilmestynyt karkkivärisen säilytyskorin eteen - joulukuusen jalka! Paitsi että se on kivasti kesäisen vihreä, se myös omalla tavallaan viestii kevään etenemisestä, tai oikeastaanhan nyt voidaan jo sanoa, että kesän tulemisesta. Jouluhan on siinä heti kesän ja syksyn jälkeen, eli eteenpäin ollaan menossa.
Joulukuusen jalalla on oma tarinansa. Se oli olohuoneessa näkyvällä paikalla ikkunan alla huhtikuun alkupuolelle asti, täsmälleen samassa paikassa, jossa joulukuusi nökötti jouluna. Kuusen raatsin heittää menemään viime joulun jälkeen poikkeuksellisen aikaisin - päätin kerrankin vaalia perinteitä, ja otin sen jalastaan jo Nuutin päivänä. Ennätykseni joulukuusen pidon suhteen on muuten helmikuun alku, joitakin vuosia sitten. Niin, kuusi siis lähti, mutta jalka jäi paikalleen huhtikuulle asti kunnes havaitsin huomaamaan, että sen voisi pestä ja laittaa kaappiin, ja vein sen tätä toimenpideketjua varten kylppäriin. Sinne se sitten unohtuikin, eikä tullut pestyä, ja itse asiassa vasta tuota kuvaa ottaessani huomasin, että poikaystäväni oli juuri siirtänyt sen parvekkeelle, liekö jotenkin häirinnyt siellä kylppärissä. Tämä siirtymä kylppäristä parvekkeelle oli tapahtunut juuri ennen kuvan ottamista viime viikonloppuna, koska kun otin tuota kuvaa, niin ajattelin, että justiinsahan se oli siellä kylppärissä. Saapa nähdä, jääkö se tuohon, vai siirtyykö kesän aikana jonnekin muualle. Tätä kenties tarkoitetaan sillä sanonnalla, kun mainitaan jostain kodin tarvikkeesta tai huonekalusta että "se etsii vielä paikkaansa". Kuusen jalka siis lähti olohuoneesta, mutta eipä hätää, joulutunnelma viipyy siellä vielä. Jouluverhot ovat olleet olohuoneen ikkunassa vuoden 2008 joulusta saakka, eli kolme joulua, ja siis yhtäjaksoisesti. Eli tässäpä jouluvinkki: Jätä jouluverhot ikkunaan, niin niitä ei tarvitse olla joka joulu vaihtamassa.

Katsokaa, kuinka kauniisti punaiset verhot kimaltelevat näin kesän kynnykselläkin! Niissä on eräänlaista jouluhilettä, jota löytyy myös ikkunasta ja lattialtakin, koska se vähän karisee, kun verhoja liikuttaa. Oikealla näkyy osa toisista jouluverhoista, ne on siis aseteltu näiden punaisten sivuille, ja niissä on kauniita jouluisia vihreän, punaisen ja sinisen sävyjä.
Mutta se sisustuksesta tällä kertaa. Lopuksi esittelen vaelluskenkäni, jotka löysin tänään kirpputorilta. Tavoittelin jotain edes pikkuisen samanhenkistä kuin Katan vaelluskengissä - ehkäpä onnistuinkin ripauksen verran. Ajattelin, että kun Katan kengät kopisevat kivasti niillä laudankappaleilla astellessamme, niin minun kenkäni puolestaan tirisevät hauskasti, jos horjahdan niiltä laudoilta ja jalka uppoaa suohon. Kas tässä:
      

Kenkiä on (muistaakseni) kaksi, ja otin ensin kuvan, jossa on molemmat, mutta nyt en löydä sitä kuvaa. Mutta tässä toinen kuva, yksityiskohta kengästä: kukkakoristeet - mielestäni sopiva aihe luontoretkelle. Koskas lähdetään ja minne? Esittelen myöhemmin molemmat kengät, kunhan löydän kuvan, tai sitten otan uuden.
Tässä kaikki tällä kertaa. Tämän kirjoitti Sini.