Työasioita perjantaina

Ihanaa, on perjantai!  Maanantai ja perjantai ovat mielestäni viikon parhaat päivät - maanantai siksi, että on kiva kun on uusi työviikko edessä, ja perjantai siksi, että työviikko on takana ja viikonloppu edessä. Olin siis tänäkin aamulla mitä mainioimmalla tuulella kun heräsin. Ja vielä iloisemmaksi tulin töissä, sillä tapahtui seuraavaa: Pomo kutsui minut huoneeseensa, ja sanoi, että hänellä on asiaa. Ajattelin tietysti heti, että saan palkankorotuksen. Mutta ei, siitä ei ollut kyse, kylläkin jostain aivan yhtä ihanasta asiasta kuin palkankorotus. Pomon huoneessa oli myös eräs naishenkilö, joka on melkein aina pahalla tuulella, ainakin minun seurassani, mutta se ei himmentänyt riemuani, kun kuulin, mikä tuo asia oli: Pomo ilmoitti, että minun ei tarvitse osallistua osastopalavereihin lainkaan. Eikä olisi koskaan tarvinnutkaan, mikä merkitsee sitä, että tähän asti olen oksennellut välillä aivan turhaan. Minä vain olen mennyt aina neuvotteluhuoneeseen heti - ellen sitten ole saanut pahoinvointikohtausta ja joutunut lähtemään kotiin - kun pomo on sanonut että "Kohta meillä alkaa osastopalaveri". Kun pomo kertoi tämän riemu-uutisen, tämä aina pahantuulinen nainen katsoi minua kärttyisä ilme kasvoillaan ja sanoi: "Itse asiassa on erittäin toivottavaa, että sinä et tulisi sinne". Aika erikoista, että hän kertoi minulle tämän iloisen asian, ja samalla hänen kasvoillaan oli kaikkea muuta kuin iloinen ilme. Olen muutenkin usein ihmetellyt mielessäni tämän henkilön ristiriitaisuutta. Hän löytää erittäin usein kaikenlaisia virheitä työstäni, ja kun hän ilmoittaa näistä minulle, hänen kasvoillaan on leveä hymy. Tämä on jotain, mitä minä en käsitä. Että hän kertoo ikäviä asioita iloinen ilme kasvoilla, ja sitten vallan mahdottoman mukavan asian äärimmäisen kärttyisen näköisenä. Mutta en nyt viitsi pohtia tuota tämän enempää, pääasiahan siis on, että minutkin on vapautettu osastopalavereista! Varmaan kaikki muutkin varsinaiset työntekijät on vapautettu jo paljon aikaisemmin, sillä olen ihmetellyt, että miksi siellä ei ole muita oikeita työntekijöitä minun lisäkseni, vain minä ja sitten nämä pomot, joiden pääasiallinen tehtävä on istua pöytiensä takana ja tuijottaa tietokonetta tai soitella jonnekin. Jos nyt hakemalla haen jotain negatiivista tästä vapautuksestani, niin se on ne ilmaiset pullakahvit, jotka osastopalavereiden myötä nyt menetin. Työpaikkamme kahviossa kun kahvista ja pullasta täytyy maksaa. Olin niin riemuissani tästä asioiden saamasta käänteestä, että päätin lähteä vähän aikaisemmin töistä kotiin, kun en pystynyt enää keskittymään töihini. Narrasin pomolle, että minun täytyy lähteä lääkäriin. En siis valehdellut, sillä asia olisi voinut olla tottakin. Vein nimittäin tällä viikolla pissanäytteeni terveyskeskukseen. Tein tämän eräänä aamuna ennen töihin menoa, mutta olisin voinut tehdä teoriassa saman aivan hyvin tänäänkin työajalla. Eli sikäli puhuin ihan totta. Töistä tulin kotiin kaupan kautta, ja pienten ruokaostosten lisäksi ostin pullon Upcider Light päärynäsiideriä. Menin äsken parvekkeelle, join tuon siiderin varsin rivakkaa vauhtia ja tunsin äkkiä, kuinka syvä rauha laskeutui sisimpääni. Istuin tuolilla jonkin aikaa silmät kiinni ja nautin auringonpaahteesta. Mutta sitten muistin, että unohdin aurinkovoiteen, joten kiiruhdin nopeasti takaisin sisätiloihin ja aloin kirjoittaa tätä. Auringon valohan aiheuttaa ryppyjä, ja siksi minä käytänkin ympäri vuoden kertoimella 50 varustettua aurinkovoidetta. Toivottavasti nyt ei ehtinyt lähteä mikään ryppy kehittymään kasvoilleni. Laitoin tuota voidetta äsken paksun kerroksen, ja menen nyt takaisin parvekkeelle istuskelemaan, muistin nimittäin että minulla on jääkaapissa vielä yksi Rainbow Apple kevyt omenasiideri, jonka voisin näin viikonlopun kunniaksi senkin juoda. ...No niin, join osan tuosta tölkistä, ja nyt olen niin hilpeällä tuulella, että kerron samantien viimeinkin tuosta aloitteesta, jonka laitoin työpaikkani aloitelaatikkoon, ja jonka saamaa mahdollista palautetta hieman etukäteen jännitin. Mainittakoon, että olen laittanut aloitelaatikkoon aloitteita ennenkin, mutta aina niihin ei ole reagoitu mitenkään. Esimerkiksi viime joulukuussa tein aloitteen, että kun luntakin on niin paljon, niin meidät työntekijät voitaisiin hakea aamuisin reellä töihin. Siis rekiajelu jouluisissa maisemissa. Tästä en kuullut jälkeenpäin yhtään mitään, mikä harmitti minua suunnattomasti. Mutta nyt siis vihdoin tuo viimeisin aloitteeni. Meillähän on työpaikalla kaksi kerrosta. Minun osastollani, jossa työskentelee enimmäkseen naisia, on yksi naisten WC ihan siinä työtilojen yhteydessä. Toisessa kerroksessa puolestaan on vierekkäin peräti kolme vessaa. Toisessa kerroksessa on myös yhdistetty ruokala sekä kahvio. Koska osastomme vessa on usein varattu, olen monesti kiivennyt portaita pitkin toiseen kerrokseen pissahädän yllättäessä. Toisen kerroksen vessoissa käy - tai kävi - sekä miehiä että naisia. Miehet jättävät vessat usein todella törkyiseen kuntoon, jonka johdosta olen monesti joutunut ikäväkseni oksentamaan. Minulla kun on hyvin heikko tuo oksennusrefleksi. Kirjoitin aloitteeseen, että on hirveän yököttävää käyttää samoja vessoja kuin miehet, jotka eivät nähtävästi ymmärrä, että sillä kikkelillä osoitetaan suoraan sinne pönttöön, eikä pöntön reunoille, lattialle tai minne se nyt sattuu osumaan. Ehdotin, että yksi näistä kolmesta vessasta varattaisiin pelkästään naisille, laitettaisiin siihen vaikkapa kanan kuva ja sitten noihin kahteen muuhun kukon kuvat. Tai naistikku-ukon - siis oikeammin naistikkuakan - kuva yhteen, ja kahteen sitten tikku-ukon kuvat. Näin vessoja olisi ollut talossa tasapuolisesti kaksi naisille ja kaksi miehille. Tiedotustilaisuudessa  paikan pääpomo sitten otti tämän aloitteen esille. Minua muuten jännitti tämä tiedotustilaisuus niin, että matkalla ruokala-kahvioon, jossa tämä tilaisuus pidettiin, sieppasin mukaani käytävällä olevalta pöydältä jonkin naistenlehden, en ole varma, olikohan se Kodin Kuvalehti vai mikä, mutta joka tapauksessa selasin tätä lehteä tuossa tilaisuudessa samalla kun kuuntelin, mitä pääpomolla oli sanottavanaan, ja se vähän lievensi jännitystä. (Ja tästä lehdestä löysin samalla kivan vinkin, jonka kerron tämän lopuksi, että jotain hyvääkin tässä tilaisuudessa tapahtui.) Kun pääpomo oli muistuttanut noista samoista asioista, joista aina muistutetaan näissä infotilaisuuksissa, hän viimein otti aloitteeni käsittelyyn. En nyt sanatarkasti muista, mitä hän sanoi, mutta suunnilleen nän: "Aloitelaatikkoon oli taas tullut yksi aloite. Siinä toivottiin, että yksi vessoista varattaisiin pelkästään naisten käyttöön. Meillä on kuitenkin täällä niin paljon miehiä töissä, että tähän ei aleta. Sovitaan niin, että ensimmäisessä kerroksessa oleva WC on pelkästään naisten käytössä." Ja mikä oli aloitteeni lopputulos - seuraavana päivänä pomo laittoin osastomme ilmoitustaululle infoa siitä, mitä tiedotustilaisuudessa oli puhuttu. Siinä luki seuraavasti: "Naisten WC on ensimmäisessä kerroksessa." Tästä siis seurasi se, että nyt nuo kaikki kolme yläkerran vessaa ovat miesten vessoja, ja naisille jäi ainoastaan tuo yksi alakerran vessa. Nyt yläkerrasta alakertaan käy melkoinen trafiikki, kun yläkerran naiset ravaavat meidän kerroksen vessaan, johon on nyt sitten aina hirveä tungos, ja miehillä - joita ei muuten todellakaan ole sen enempää kuin naisiakaan, tilanne on suurinpiirtein vihti-vihti - on nyt käytössään nuo kolme yläkerran vessaa, joissa saavat mellastaa entiseen tapaan aivan vapaasti. Tämä kiukuttaa minua suunnattomasti, tai kiukuttaisi, ellen olisi juuri juonut pullollista Upcideriä ja puolta tölkillistä Rainbow-siideriä. Kyllä tätä syntynyttä tilannetta on ihmetelleet monet muutkin naiset. Että miksi he eivät saa enää käyttää yläkerran vessoja? En ole hiiskunut osuudestani asiaan kenellekään. Ja nyt sitten tuo vinkki, jonka luin tuosta edellä mainitusta lehdestä: Silloin tällöin kannattaa pitää pyjamapäivä. En hirveästi pystynyt keskittymään tähän vinkkiin, mutta idea oli se, että yhtenä päivänä ollaan yöpaita päällä, eikä tehdä mitään. Kuulostaa rentouttavalta. Eräs ystäväni kertoo usein pitäneensä pyjamapäivän, mutta hänen kohdallaan se merkitsee sitä, että hän ei vain aamulla vaihda vaatteita, vaan jättää yöpaidan päälleen, ja sitten touhuaa kamalasti kotona, eikä lähde kotoaan minnekään. Minä ymmärsin tästä lehden vinkistä sen, että mitään ei nimenomaan touhuta, maataan vain sängyssä koko päivä. Pitänee kokeilla. Ja vielä lopuksi yksi väärin luettu asia: Olin kaupasssa, ja huomasin jonkin lehden - muistaakseni Kotiliesi tai Kodin Kuvalehti - jonka kannessa luki: Viisi parasta ponnaria. (Vai olikohan se kolme, en muista). Olen kiinnostunut hiusjutuista, ja siksi ostin tuon lehden. Kotona sitten huomasin, että siinä lukikin "...parasta pannaria". Harmitti niin, että en viitsinyt lukea lehteä enempää ollenkaan, työnsin sen jonnekin keittiön korkean lehtipinon väliin. En kai minä nyt ala mitään pannareita leipomaan. Tämän kirjoitti Sini.