Tänään oli muuten kiva päivä töissä, mutta kaksi ikävää asiaa veivät mielenrauhani. Ensiksikin, käydessäni naistenhuoneessa - joka ei varsinaisesti ole mikään naistenhuone, mutta tuosta aiheesta myöhemmin - huomasin, että värivoide oli tahrannut poolokauluspuseroni kauluksen, ja mikä pahinta, en pystynyt puhdistamaan sitä millään. Siis enhän minä voinut sitä alkaa pesemäänkään kesken työpäivän. Niinpä jouduinkin pitämään matalaa profiilia koko työpäivän, eli peittelemään kaulustani parhaani mukaan, mikä on varsin hankalaa, kun joudun päivän mittaan olemaan tekemisissä usean henkilön kanssa. Toinen mieltäni stressaava asia oli ilmoitus torstaina pidettävästä henkilökunnan tiedotustilaisuudesta, jonne jokaisen pitää osallistua. Infotilaisuudet ovat aina tylsiä etenkin minun työpaikallani, koska niissä muistutetaan aina samoista iänikuisista asioista, joista on muistutettu kaikissa edellisissäkin vastaavissa tilaisuuksissa. Joten mielestäni riittäisi se, että laitetaan vain seinille ilmoituksia tiedotustilaisuudesta, mutta ei sitten kuitenkaan pidettäisi koko tilaisuutta - jokainenhan tietää kuitenkin, mistä siellä puhutaan, eli pelkkä ilmoitus saisi jokaisen muistamaan sen, mitä pitikään muistaa. Tosin aina on olemassa mahdollisuus, että tilaisuudessa kerrotaan jostain uudesta asiasta, joten pakko kai sinne on mennä. Ja nyt minua alkoi jännittää sekin, kun muistin, että näissä tilaisuuksissa käydään aina läpi myös aloitelaatikkoon tulleet aloitteet. Muistin nimittäin, että jokin aika sitten laitoin aloitelaatikkoon erään aloitteen, liittyen juuri tuohon edellämainittuun naistenhuoneasiaan, ja nyt olen hieman hermostunut, kun ajattelen mahdollista palautetta. Onneksi aloitelaatikkoon laitetaan aloitteet nimettöminä, joten kukaan ei tiedä että kyseessä on juuri minun aloitteeni. Onneksi siksi, että pahoin pelkään johtotason tyrmäävän aloitteeni täysin, ja sehän olisi noloa. Kuvitelkaapa tilannetta. "Sini on tehnyt aloitteen, jonka mukaan meidän pitäisi---mutta eihän me nyt tällaista, heh heh heh..." Ja sitten koko ruokalaan - jossa tiedotustilaisuudet pidetään - kokoontunut joukko suuntaisi katseensa minuun ja nauraisi hervottomasti mukana. Ja lisäksi saisin kuulla naureskelua sekä selkäni takana että kasvojeni edessä koko loppupäivän, pahimmassa tapauksessa vielä monta päivää tai viikkoa, jopa vuosia jälkeenpäin... Niin, pohjimmiltani olen näin epävarma henkilö, mitä ei kyllä varmaankaan päällepäin katsottuna uskoisi.
Mutta sitten heitän haasteen kanssabloggaajalleni Katalle: Nimeä 5-10 miestä, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle. Poikaystävää ei saa ottaa, ja saarella ollaan kuukausi yhteen menoon, vain nämä valitsemasi miehet seurana. Saman kysymyksen esitän blogimme ainoalle viralliselle lukijalle, Irmelille. Tämän kirjoitti Sini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti