Poikaystävä katosi ja löysin sisäisen poliitikkoni

Ihan ensiksi täytyy häpeillen tunnustaa ajattelemattomuuteni, kun viimeisimmässä postauksessani kehotin mahdollisia lukijoita klikkailemaan kuvia minun purkeistani ja purnukoistani, jotta niitä voisi tarkastella lähemmin. Haluankin nyt tarkentaa, että kaikkia mahdollisia tämän blogin kuvia voi katsella tarkemmin klikkaamalla niitä uudestaan. Varmaankin asia tuli nyt kerralla kaikille selväksi, ja lienevätpä jotkut sen jo itsekin todenneet. Tänään hoksasin, että minulla on jotain yhteistä ihailemani Johanna T:n eli Jolenen kanssa. Koiramme ruokia poikaystäväni ei toistaiseksi ole syönyt, kuten Johannan aviomies/ex-mies niin ilkeästi teki heidän hääyönään, vaan eipä meillä ole koiraakaan. Mutta poikaystäväni katosi, tavallaan. Tavallaan-sanaa käytän siksi, että hän ei kadonnut mitään selittämättä, vaan hyvin jämäkästi ilmoitti lähtevänsä  jonnekin miettimään asioita - suora sitaatti hänen omasta suustaan. Kokemuksesta tiedän, että nyt on edessä epämääräinen ajanjakso, jolloin emme tapaa. En ole koskaan tullut kysyneeksi, missä asioissa hänen ajatuksensa  askaroivat näiden meditaatioperiodien aikana, ja millaisiin johtopäätöksiin hän noissa mietinnöissään tulee. Koska hän ei vielä toistaiseksi ole oma-aloitteisesti  paljastanut mitään tiiviin ajatustyönsä tuloksista, olkoon se hänen yksityisasiansa. Jospa joskus minäkin saan nauttia noista filosofisten pohdintojen hedelmistä, sitten kun aika on siihen kypsä. Sen olen kyllä huomannut, että tällainen erittäin syvällinen ajattelu on raskasta, sillä kun poikaystäväni palaa mietintäretkiltään, hän on aina hyvin väsynyt ja nukkuu paljon. Tämä tavallaan- katoaminen tapahtui tänä aamuna juuri ennen töihini lähtöä. Jonkinlaisia merkkejä siitä olisi kyllä ollut havaittavissa jo eilen, jos olisin osannut tulkita niitä oikein. Mutta kaikenlaiset jossittelut ovat turhia, joten sitten muihin aiheisiin. Meillähän oli tässä juuri vaalit. Tässä vaiheessa korostan, etten seuraa politiikkaa, en ole kiinnostunut siitä, en katso uutisia, en säätiedotusta, enkä Voimalaa. Enkä edes häpeä sanoessani, etten ymmärrä politiikasta mitään. Se ei vaan oo just mun juttu. Mutta tänään televisioni on ollut auki koko illan, ja sen verran minäkin nyt käsitin, kun sitä niin toitotettiin, että perussuomalaiset saivat vaalivoiton. En kylläkään tiedä, tarkoittaako se käytännössä jotain muutakin kuin sitä, että heitä äänestettiin eniten. Heti kun tämän uutisen kuulin, minulle tuli mieleen se Kokoomuksen vaalimainos, jossa Jyrki Katainen ja jotkut muut ajelivat bussilla jossain korvessa. Uutterana tv:n katsojana en voinut välttyä näkemästä tätä mainosta. Nyt minua säälittää nämä kokoomuslaiset vallan kamalasti, kun ei voitto tullut heille! Perussuomalaisista en tiedä mitään, enkä kokoomuksestakaan muuta kuin sen, mitä Jyrki K. ja joku nainen siinä linjurissa körötellessään surivat.(Lliekö muuten ollut pitkäkin matka jonnekin tiettömän taipaleen taakse, ja liekö ollut autossa edes ilmastointi kunnossa, Seura-lehtiä lukemisiksi ja pillimehuja ostettavaksi vähäisillä roposillaan.) Kovasti olivat kokoomuslaiset pahoillaan sellaisesta väärinkäsityksestä, että monet luulevat heidän olevan vain hyväosaisten puolue, vaikka oikeasti he ovatkin - jos oikein ymmärsin - huono-osaisten puolue. Ja tulihan se selväksi siitäkin, että poloiset joutuivat ajelemaan bussilla jossain korvessa tätä vaalimainosta tehdessään. On   pitänyt säästää rahaa. Ei siinä rehvasteltu leveästi taksin takapenkillä ajellen pitkin kaupunkien katuja, tuskinpa heillä on edes omia autoja.
(Tämän päättelen siitä, että matkustan itse bussilla, koska minulla ei ole autoa) Linjurissa istui sitäpaitsi pari muutakin, oletettavasti kokoomuslaista, tokkopa muun puolueen kannattajat menisivät kokoomuksen vaalimainokseen. Oli siis porukkaa koossa enemmänkin - mitä ilmeisemmin siksi, että saatiin lipuista ryhmäalennus. On jotenkin niin traagisia tuollaiset väärinkäsitykset. Mutta toivottavasti nyt monen ihmisen käsitykset saivat huutia tämän mainoksen myötä. Ja jos oikein ymmärrän,  niin kokoomus on menossa hallitukseen -  tosin nämä käsitteet ovat minulle hieman hämäriä, sillä en ole vielä suorittanut yhteiskuntaoppia iltakoulussa - mikä merkitsee sitä (kai) että myös he pääsevät ajamaan huono-osaisten asiaa. ....Lajittelin tässä välissä lehtiä keräykseen, ja huomasin yhdessä lehdessä kokoomuksen mainoksen, siinä oli ehdokkaina joku johtaja, ja sitten lehtori, muita en muista, mutta jotain korkeasti koulutettuja he olivat. Hienoa, että tällaiset henkilöt ovat huono-osaisten puolella. ...Nyt minä oikein hämmästyin: Olinko se todellakin minä, joka kirjoitin kaiken tuon? Minähän puhuin, tai siis kirjoitin politiikkaa! Mitä jos nämä ajatuskulut vielä jatkuvat, kohtahan minä liityn johonkin puolueeseen! Täytyy lopettaa nyt heti, ennen kuin nämä poliittiset kannanottoni karkaavat käsistä niin, että minulla on kohta mielipide joka asiaan. Minustako kansanedustajaehdokas seuraavalle kaudelle? Ei, nyt minä rauhoitun ja kirjoitan vielä pari riviä jostain aivan muusta. Minähän luin ahmien eilen mainitsemani Susanna Sievisen kirjan. Mieltäni jäi kuitenkin häiritsemään se, että Susanna kehotti useaan otteeseen miehiä katsomaan naisia (ei kaikkia naisia yleensä, vaan nimenomaan sitä omaa naista) spanielin katseella. Tällä tarkoitettaneen jotain sellaista katsetta, joka koiralla on naamallaan, kun se katsoo vierestä ruokapöydässä istuvia ihmisiä. Tarkemmin ajatellen, minä en halua miehen katsovan minua niin. Jos haluan spanielin katsovan minua, menen eläinkauppaan ja ostan sieltä itselleni spanielin. Eli pudotan kirjan pisteet: Lopullinen arvio on 4-. Ei muuta asiaa tänä iltana. Kirjoitti Sini.